Näkövammaisen kuntoutus

Näkövammaisten suurin ryhmä ovat vanhukset, joiden näkö muuttuu useimmiten hitaasti. Vammautuvalla on mahdollisuus tottua muuttuneeseen tilanteeseen ja sen aiheuttamiin muutoksiin jokapäiväisissä elämänoloissa edellyttäen, että hän saa tarvitsemansa apuvälineet ja niiden käytön ohjauksen ajallaan.

Suuri osa näkövammaisista vanhuksista on lievästi heikkonäköisiä. He tulevat kiireettömissä kotioloissaan hyvin toimeen, kun valaistus järjestetään sopivaksi ja tarvittavat silmälasit, suurennuslasit ja ympäristöapuvälineet ovat käytössä ja talouden hoitoon saadaan tarvittaessa apua. Iäkkäätkin heikkonäköiset vanhukset hoitavat taloutensa täysin itsenäisesti, jos heillä apuvälineiden lisäksi on tieto siitä, että he aina tarvittaessa voivat kääntyä lääkärinsä puoleen ja satunnaisten sairastumisien aikana saavat avukseen kodinhoitajan.

Monille näkövammaisille vanhuksille oma perhe ja ystävät antavat elämään riittävästi sisältöä, toiset osallistuvat innokkaasti näkövammaisten yhdistystoimintaan. Lukemisen vaikeutuessa radion kuuntelu saa suuremman sijan. Osa näkövammaisista vanhuksista lainaa Näkövammaisten kirjastosta äänitteitä aikansa kuluksi.

Päivä- ja aikakauslehtien seuraamiseen moni vanhus mielellään ottaisi lukuapua, lukijoista vain on jatkuvasti pulaa. Samoin ulkona liikkuminen jää joillakin vanhuksilla turhan vähäiseksi erityisesti talvisaikana, jos kukaan naapureista tai sukulaisista ei ehdi kävelylle mukaan. Näiden sinänsä pienten palvelujen järjestämiseen kannattaisi kiinnittää huomiota, koska ne merkitsevät vanhusten perushoidon huomattavaa paranemista.

Sokeutuminen on vanhusten ryhmässä onneksi harvinaista, mutta sen aiheuttamat vaikeudet ovat suurempia kuin nuoremmilla, koska sokean erityistekniikkojen oppiminen on vanhemmiten hidasta. Usein lisäksi kuulo on sen verran heikentynyt, että sen tehokas käyttö suuntien tajuamisessa on vaikeaa. Sokeutuva vanhus tarvitsee paljon tukea ja apua päivittäisten toimintojen uudelleen opettelemisessa, joka pitäisi aloittaa jo sairaalaosastolla. Työiän sivuuttaneiden kuntoutuskursseja on vähän, ja kurssia voi joutua odottamaan. Tänä odotusaikanakaan sokeutunutta vanhusta ei pitäisi kotona "passata" liikaa, vaan hänen itsenäisyyttään pitäisi kunnioittaa ja tukea.

Kuntoutushenkilökuntaan voidaan olla yhteydessä kurssia odoteltaessa aina, kun huolia ilmaantuu ja silmäosaston sosiaalihoitaja auttaa omalta osaltaan nykyisin niin hankalan paperisodan hoitamisessa.

Näkövammaisia lapsia on vähän, mutta heillä on edessään koko elämä, joten heidän kuntoutuksensa ja erityiskoulutuksensa on erittäin tärkeätä. Synnynnäinen näkövamma voi olla niin lievä, ettei se olennaisesti vaikuta lapsen kehitykseen. Kuitenkin suuri osa synnynnäisistä näkövammoista on niin vaikeita, että lapsen kehitys hidastuu. Kehitystaantumia voidaan välttää, jos lapsi heti vauvaiästä saadaan näkövammaisten lasten kuntoutuksen piiriin. Kuntoutuksen järjestelystä vastaa kukin keskussairaala apunaan Näkövammaisten Keskusliitto, joka järjestää lapsille kuntoutuskursseja ja lyhyitä yksilöllisiä kuntoutusjaksoja.

Henkilökunnan puutteen vuoksi kotikäyntejä voidaan tehdä vain harvoilla paikkakunnilla. Koska suurin osa kuntoutustyöstä aina jää vanhempien harteille, kotona tapahtuvaa yksilöllistä ohjausta pitäisi voida järjestää nykyistä paljon useammin. Kurssien aikana näkövammaisten lasten vanhemmat tapaavat toisia perheitä, joiden ongelmat ovat samanlaisia kuin heidän omansa. Samoin he tapaavat päiväkotien henkilökuntaan kuuluvia henkilöitä, joilla lapsen kasvaessa tulee olemaan tärkeä osa lapsen elämässä. Päiväkotiryhmään sijoittaminen ja ryhmässä toimimisen oppiminen ovat näkövammaiselle lapselle yhtä tärkeitä kuin normaalilapsellekin.

Näkövammaisten lasten vanhemmat ovat perustaneet oman yhdistyksen tukeakseen toinen toisiaan ja viedäkseen eteenpäin lasten kuntoutusasioita.

Vaikeasti heikkonäköisten ja sokeain lasten opetuksessa on koko joukko erityiskysymyksiä, joiden hoitaminen tavallisessa peruskoulussa edellyttää lapsen opettajan lisäkoulutusta, erityisoppimateriaalin hankkimista ja luokkaympäristön muuttamista lapsen tarpeita vastaavaksi. Näilläkään toimenpiteillä opiskeluympäristö ei peruskoulussa ole samantasoinen kuin erityisoppilaitoksissa, joita meillä on kaksi: suomenkielisiä lapsia varten Näkövammaisten koulu Jyväskylässä ja ruotsinkielisiä lapsia varten Svenska skolan för synskadade Helsingissä.

Eriyiskoulut järjestävät muualla opiskelevia varten jaksoja, joiden aikana lapsi saa opetusta niissä aineissa, joiden opetus peruskoulussa jää puutteelliseksi. Näkövammaisia lapsia on niin paljon, että vain osa heistä pystyy opiskelemaan erityiskoulujen oppilaina. Opiskelipa näkövammainen lapsi erityiskoulussa tai tavallisessa peruskoulussa, hän tarvitsee joka tapauksessa erityisopetusta. Sen järjestämisessä kaikille näkövammaisille lapsille on vielä paljon tekemistä.

Työikäisen näkövammaisen kuntoutukseen kuuluu useita eri asioita: lääkinnällinen kuntoutus, koulutus- ja työllisyyskysymykset, sosiaalinen kuntoutus.Työikäisistä osa vammautuu vasta työiässä, osa on lapsena vammautuneita. Työikäisen henkilön näkövamman pahetessa ja tietenkin näön vammautuessa ensimmäistä kertaa joudutaan selvittämään, voidaanko apuvälineiden ja työympäristön muokkaamisen avulla selvitä entisissä työtilanteissa vai tarvitaanko täydennys- tai uudelleenkoulutusta. Hyvin monissa työtehtävissä näön heikkeneminen voidaan korvata työtapoja muuttamalla, ja näin välttää turha eläkkeelle siirto.

Vammautuva ohjataan tarvittaessa kuntoutustutkimuksiin ja täydennys- tai uudelleen koulutukseen. Näkövammaisten Keskusliiton järjestämät kuntoutuskurssit ovat vaikeasti vammautuneelle erittäin hyödyllisiä sekä näkövammaisten erityistaitojen omaksumisen että vammaan sopeutumisen kannalta. Merkityksettömiä eivät myöskään ole kurssin aikana syntyvät yhteydet muihin näkövammaisiin. Yhteiset vaikeudet yhdistävät monia näkövammaisia.

Meillä niin kuin muuallakin normaalinäköiset suhtautuvat näkövammaan usein turhan kauhistellen. Jopa lääkärien kuulee esittävän, että vammautuva olisi parasta siirtää heti eläkkeelle. Näkövamma on tekninen haitta, joka useimmiten pystytään korvaamaan muilla aisteilla. Mitä pitemmälle koulutetusta henkilöstä on kysymys, sen vähemmän näön vammautumisella on merkitystä. Ajattelemista näön vammautuminen ei vaikeuta. Monet näkövammaiset ovat jopa kokeneet voivansa paneutua laajoihin asiakokonaisuuksiin paremmin näkövammaisina kuin ennen vammautumistaan. Normaali näkeminen ei tietenkään ollut häirinnyt heidän työtään, mutta vammautuminen omakohtaisena kokemuksena kypsytti ajattelemaan asioita uudesta perspektiivistä.

Näkövammaisten lasten vanhemmat ovat perustaneet oman yhdistyksen.

Näkövammoista ja kuntoutuksesta on runsaasti tietoa Näkövammaisten keskusliiton kotisivuilla.