Silmää ympäröivät kudokset

Silmää liikuttavat lihakset

Kuva 12. Silmää liikuttavat lihakset. Oikea silmä ylhäältä katsottuna. Silmän alapuolella sijaitsevat alasuora- ja alavinosilmälihas eivät näy.

Silmää liikuttaa kuusi lihasta, joiden toinen pää kiinnittyy silmän kovakalvon etuosaan ja toinen pää joko silmäkuopan luiseen seinämään tai silmäkuopan takanurkassa näköhermonpään ympärillä olevaan rustorenkaaseen (Kuva 12). Normaalisti silmät toimivat niin, että niiden liikkeet ovat täsmälleen samansuuntaiset esim. katseen seuratessa jotain liikkuvaa esinettä ja luettaessa tai sitten silmien välinen kulma muuttuu tasaisesti kummankin silmän kääntyessä joko sisään tai ulospäin sen mukaan, kohdistammeko katseen lähelle vai kauas.

Kun silmän liikkeisiin osallistuu kuusi lihasta kummassakin silmässä, niiden supistumisen ohjaamiseksi tarvitaan hyvin tarkka ja monimutkainen säätelyjärjestelmä. Tämä järjestelmä on yhteydessä silmän sisäisten lihasten automaattisen säätelyn kanssa, jotta silmä mukautuisi oikeille etäisyyksille. Liikkeiden monimutkainen säätely saattaa häiriintyä, jolloin silmät eivät enää katsokaan samaan kohteeseen. Silmien sanotaan silloin karsastavan. Monet henkilöt kutsuvat karsastukseksi silmissä tuntuvaa karheutta tai roskantunnetta, mutta sitä karsastuksella ei siis tarkoiteta. Karsastus voi joko kestää hetken tai olla jatkuva, ilmeinen karsastus tai piilokarsastus.

Jos henkilö on tietoinen kummankin silmän kuvasta, hän näkee ilmeisen karsastuksen aikana kaksoiskuvia. Jos ilmeinen karsastus on ollut lapsesta saakka, toinen silmä voi olla 'laiska silmä' eli sen kuvaa ei oteta vastaan aivokuoressa normaalisti eikä silloin myöskään nähdä kaksoiskuvia. Silmiä on voitu myös oppia käyttämään vuorotellen, jolloin taaskaan kaksoiskuvia ei voi ilmaantua, vaikka karsastuskulma jonkin uuden häiriön takia muuttuisi.

Useimmiten karsastus on piilokarsastus. Silloin silmät katselevat normaalisti samaan kohteeseen, mutta jos toinen silmä peitetään, se kääntyy peiton alla ulos- tai sisäänpäin, joskus ylös- tai alaspäin. Kun peitto poistetaan, silmä kääntyy takaisin suoraan asentoon. Pienet piilokarsastukset ovat tavallisia ja ne eivät yleensä aiheuta vaivoja. Toisinaan piilokarsastuksia joudutaan oikaisemaan silmälaseilla ja joskus harvoin karsastusleikkauksilla.

Silmälihasten ja silmän seinämän välissä on rasvakudosta, joka vaimentaa silmään edestä sattuvien iskujen vaikutusta; silmä pystyy painumaan sisälle silmäkuoppaan. Jos silmän seutuun sattuvan iskun aiheuttaja on suurempi kuin silmäkuopan etuaukeama, sen vaikutus silmään saattaa jäädä melko vähäiseksi. Jos silmään sattuva esine on silmäkuopan etuaukkoa pienempi, kuten squashpallo, silmä puristuu pallon ja silmäkuopan luisen seinän väliin ja vaurioituu.

Vanhemmiten silmää ympäröivä lihaskudos vähenee ja silmä ja sitä ympäröivät lihakset painuvat silmäkuoppaan syvemmälle. Tämä aiheuttaa monille vanhuksille tyypillisen silmien "pienenemisen". Kyseessä ei siis ole itse silmän pieneneminen, vaan luomiraon kapeneminen silmän painuessa syvemmälle. Luomet saattavat samalla huomattavasti veltostua, ja niihin saattaa kehittyä asentovirheitä: luomen reuna kääntyy sisäänpäin ja ripset alkavat hangata silmän pintaa tai luomi kääntyy ulospäin, jolloin sidekalvo ärtyy ja silmä vetistää helposti. Vetistämistä lisää myös kyynelten huonontunut pääsy nenään kyynelpisteen ollessa irti silmän pinnasta. Jos luomien virheellinen asento alkaa vaivata, tilannetta voidaan korjata erilaisilla luomien korjausleikkauksilla.

Nenän sivuontelot

Kuva 13. Nenän sivuontelot ympäröivät silmäkuoppia. Erityisesti seulalokeroston takaosan tulehdukset ja ilmankiertohäiriöt aiheuttavat silmään säteilevän kivun.

Nenän sivuontelot sijaitsevat silmien alapuolella (poskiontelot), silmien välissä (seulalokerosto) ja silmien yläpuolella (otsaontelo) (Kuva 13). Huomattava osa silmiä ympäröivästä luusta on siten sivuonteloiden seinämiä. Näitä pieniä onteloita verhoaa limakalvo, joka saattaa ärtyä tavallisen nuhan ja yliherkkyysilmiöiden yhteydessä ja aiheuttaa kiputiloja, jotka helposti heijastuvat silmien seutuun. Jos limakalvoturvotus tukkii kapeat tiehyet otsaonteloihin ja seulalokerostoon, onteloihin kehittyy alipaine, joka venyttää limakalvoa irti luusta. Alipaineen aiheuttama särky säteilee saman puoleiseen silmään. Kipu saattaa olla niin voimakas, että tuntuu "kuin silmä työntyisi ulos päästä".

Tälle särylle on tyypillistä, että jos silmää painaa kämmenpohjalla, särky helpottaa. Tämä on olennainen ero kaikkiin silmäperäisiin särkyihin verrattuna, sillä jos särky aiheutuu silmäsairaudesta, särkevän silmän painaminen ei tunnu miellyttävältä. Kun silmää painetaan, sivuonteloiden alueelta tulevan kiputiedon pääsy hermossa eteenpäin vaikeutuu. Jos silmän painaminen vähentää silmän seudussa tuntuvaa kipua eikä silmä lainkaan punoita, tilannetta kannattaa selvittää kotikonsteilla ennen kuin hakeudutaan silmälääkärin vastaanotolle.

Limakalvoturvotusta voi vähentää tavallisilla nuhatipoilla tai -sumutteilla ja lämmittämällä otsaa lämpötyynyllä tai hengittämällä höyryä Benjui- inhalaattorilla. Näin menetellen kipu yleensä häviää puolen tunnin kuluessa. Särky voi tulla takaisin muutamassa tunnissa, jos limakalvo turpoaa uudelleen, mutta se häviää samalla hoidolla.

Koska tämä hoitokokeilu on yksinkertainen ja vaaraton ja sen avulla säästetään tarpeettomia lääkärissäkäyntejä, sitä voi suositella. Jos vaiva uusiutuu, on syytä kääntyä korvalääkärin puoleen, jotta hän selvittäisi, miksi sivuonteloihin johtavilla käytävillä on taipumus tukkeutua. Yleensä kyseessä ovat lievät allergiset reaktiot, joita potilaan itsensä on vaikea tunnistaa, koska nenän ei tarvitse vuotaa eikä edes olla pahasti tukkoinen. Nenän limakalvon ulkonäkö saattaa paljastaa, että kyseessä on allerginen reaktio.

Jos särkevän, muttei punoittavan, silmän näöntarkkuus alenee tai värien näkeminen muuttuu epänormaaliksi, kyseessä voi olla näköhermon tulehdus. Sen hoito kuuluu silmälääkärin päivystystyön piiriin. Jos silmän seudun säryn yhteydessä silmä punoittaa, on aina heti syytä kääntyä silmälääkärin puoleen, koska kysymyksessä saattaa olla värikalvon tulehdus tai silmän sisäisen paineen äkillinen kohoaminen. Näiden molempien hoito on sitä tehokkaampi, mitä nopeammin se päästään aloittamaan.