Silmän pinnan sairaudet

Sarveiskalvon tulehdukset ja vammat

Sarveiskalvon tulehdukset ja vammat ovat hyvin tavallisia, mutta onneksi siksi lieviä, ettei niistä ole näölle haittaa. Sarveiskalvo on elimistömme arin kohta. Pienikin tulehdus tai pinnallinen vamma on niin kiusallinen, että se tuo potilaan yleensä lääkäriin. Sarveiskalvotulehduksien aiheuttajista virukset ovat tavallisimpia. Viileän ilmastomme ja hyvän hygieniamme ansiosta bakteeri- ja sienitulehdukset ovat harvinaisia.

Virustulehduksissa sarveiskalvon pintaosiin tulee pieniä tulehduspesäkkeitä, joissa pintakerros saattaa olla rikkonainen tai ainakin kyynelkerros on pesäkkeen kohdalla puutteellinen. Silmä on valonarka, siinä on roskantunne ja se vetistää helposti. Useimmat sarveiskalvotulehdukset paranevat kohtalaisen nopeasti, eikä niihin ole varsinaista lääkitystä, kuten ei muihinkaan virustauteihin. Yleensä lääkityksenä käytetään jotain antibioottia tippoina estämään pinnaltaan rikkonaista kudosta saamasta bakteeritulehdusta.

Sarveiskalvon vaikeista virustulehduksista tavallisin on yskänrokkoviruksen eli herpesviruksen aiheuttama tulehdus, joka usein alkaa huuliherpeksen eli yskänrokon tavoin kuumotuksella ja kivulla, mutta jatkuu melko vähäoireisena, koska sarveiskalvon tunto on alentunut. Potilas ei silloin arvaa kääntyä silmälääkärin puoleen. Yskänrokkovirustulehdus aiheuttaa sarveiskalvoon ensin pistemäisiä pesäkkeitä, sitten tyypillisen oksakuvion. Tämä on helposti yleislääkärinkin nähtävissä, jos sarveiskalvon pinnalle laitetaan hiukan fluoreseini-nimistä väriainetta (Kuva 14). Sarveiskalvon värjäämistä käytetään terveyskeskuksissa ilmeisesti aivan liian vähän yskänrokkovirustulehduksen toteamiseksi, koska aina silloin tällöin näkee potilaita, joiden lievästi ärtynyttä silmää on hoidettu antibioottia ja kortisonia sisältävillä tipoilla viikkoja, jolloin yskänrokkoviruksen aiheuttama tulehdus on päässyt leviämään sarveiskalvoon laajalle alueelle ja syvälle kudokseen.

Sarveiskalvoon tulee kohtalaisen usein pieniä viilto- ja pistovammoja, esim. kynnen raapaisu, ripsiharjan tai kamman raapaisu tai silmään joutuneen roskan hankaamat haavat. Sarveiskalvon pinnassa ei tarvitse olla kuin pienen pieni pintasolukon puutos, kun silmä jo on erittäin kipeä, vetistävä ja valonarka. Jos pieni pintahaava ei ole likainen, se paranee, kun silmä pidetään suljettuna pari kolme tuntia. Parhaiten tämä onnistuu, jos vamman saanut henkilö voi käydä nukkumaan. Jos henkilö on valveilla, silmät liikkuvat luomien alla, ja vaurioitunut kohta paranee hitaammin.

Kuva 14 A. Fluoreseiniliuskojen käyttö on helppoa. Niistä saadaan sarveiskalvon pinnalle sopivan vähän väriainetta, jolloin pinnan haavat on helppo nähdä sinisessä valossa.

Kuva 14 B. Sarveiskalvon pinnalle laitettu fluoreseini on mennyt ohuen pintakerroksen läpi ja värjännyt sen alla olevan ohuen nestekertymän. On helppo ymmärtää, että tällainen kohta vaurioituu helposti.

Sarveiskalvohaava paranee siten, että haavan reunalla olevan pintasolukon solut kasvavat laidalta kohti haavan keskustaa ja tarttuvat siellä toiselta laidalta kasvavaan solukkoon. Ne ovat aluksi erittäin huonosti kiinni alustassaan ja siten pienikin silmän hieraisu irrottaa jo parantuneen pintakerroksen uudelleen, jolloin silmän pintaan syntyy uusi haava. Näin käy helposti, jos silmä ei paranemisvaiheessaan saa osakseen riittävästi huomiota ja huolenpitoa.

Pienet pinnalliset sarveiskalvohaavat kannattaa aina hoitaa niin, että ne heti alkuunsa paranevat oireettomiksi. Jos haava uusiutuu, sitä pitää hoitaa erittäin huolellisesti: päivällä silmän pinta suojataan suojatipoilla ja yöksi silmään pannaan suojaavaa salvaa, jottei luomi yön aikana tarttuisi sarveiskalvon paranemassa olevaan kohtaan ja irrottaisi sitä aamulla, kun silmä avataan.

Jos sarveiskalvon suojaus salvalla ei johda lopulliseen paranemiseen, pinta voidaan suojata jatkuvakäyttöisellä piilolasilla. Jos sekään ei auta, huonosti paraneva pinnan kohta voidaan poistaa kokonaan. Silloin kohdalle syntyy tuore haava, jota hoidetaan mahdollisimman hyvin, jotta haavan uusiutuminen ei toistuisi.

Uusiutuvat sarveiskalvohaavat ovat melko tavallisia, ja ne vaativat hyvin sitkeän, usein lähes puoli vuotta kestävän hoidon, ennen kuin pintakudos on riittävän tiukasti alustassaan kiinni. Mitä useammin haava pääsee uusiutumaan, sen enemmän kehittyy arpikudosta pintakerroksen ja syvempien kerrosten välille ja sen pitempään paraneminen kestää. Paranemisvaiheessa silmien hierominen on ehdottomasti kiellettyä.

Sidekalvon tulehdus ja sidekalvon alainen vuoto

Silmien rähmiminen nuhan yhteydessä on jokaiselle tuttua. Silloin sama virus, joka aiheuttaa nuhan, saa myös silmien sidekalvojen erityksen lisääntymään tulehdusreaktion takia. Joskus silmissä esiintyy myös bakteeritulehduksia, mutta ne ovat melko harvinaisia. Sidekalvotulehdusten hoitoon käytetään usein antibioottitippoja silloinkin, kun kyseessä on selvä virusnuha, jonka aikana siis pitäisi käyttää pelkkiä suojatippoja, koska antibiootti ei vaikuta viruksiin. Jos rähmiminen jatkuu useita päiviä, virustulehduksen jatkoksi on tavallisesti saatu bakteeritulehdus ja siihen antibiootit vaikuttavat. Virustulehduksen loppuvaiheessa saattaa olla hyötyä kromoglikaattitipoista (Lecrolyn, Lomudal), erityisesti allergikoilla.

Kuva 15.
Sidekalvon alainen vuoto on pahan näköinen, mutta vaaraton. Se vastaa mustelmaa ihossa ja imeytyy kuten mustelma vähitellen samalla, kun sen väri veren pigmentin hajotessa muuttuu vihreänkeltaiseksi. Syynä vuotoon voi olla silmän varomaton hieraisu, mutta usein mitään syytä ei ole tiedossa.

Allerginen sidekalvoreaktio

Silmien limakalvojen ärtyminen - joko itsenäisenä oireena tai allergiseen nuhaan liittyvänä - on allergisilla henkilöillä hyvin tavallista. Tavallisimmin tulehdus aiheuttaa oireina kutinaa, roskantunnetta, valonarkuutta ja vetistämistä. Jos silmät rähmivät eli limanmuodostus on lisääntynyttä, lima on usein niin sitkeää, että sen voi vetää limakalvolta pois kapeina nauhoina.

Silmissä tuntuvat oireet aiheutuvat limakalvon turpoamisesta ja silmän pinnalla liikkuvan kyynelnesteen koostumuksen muutoksista. Silmän pintaa suojaa ohut kerros kyynelnestettä, jossa normaalistikin on limaa. Allergisen reaktion aikana liman rakenne poikkeaa normaalista, ja silmän pinnalla oleva kyynelneste sisältää limaa tavallista enemmän. Mikroskoopilla silmän pintaa tutkittaessa voidaan todeta, että kyynelkerros on normaalia paksumpi ja siinä on lukuisia hiutalemaisia limakokkareita, ja lisäksi limaa saattaa olla kertynyt limakalvopoimuihin pitkiksi nauhoiksi.

Kun kysymyksessä on kyynelkerroksen häiriö, auttaa usein pelkkä silmän pinnan huuhtelu perusliuoksilla. Näissä liuoksissa ei ole mitään varsinaisia vaikuttavia aineita; niiden rauhoittava vaikutus perustuu siihen, että ne huuhtelevat silmän pinnalta ylimääräisen liman ja mahdolliset muut erittyneet aineet pois. Tällaiset huuhteluliuokset ovat käytössä vaarattomia, joten niitä tulisi olla kullakin kotiapteekissaan mahdollisten limakalvoreaktioiden varalta. Lisäksi ne ovat erinomaisia matkoilla ja retkillä silmään joutuneiden pienten roskien huuhtelemisessa.

Jos silmäoireet liittyvät allergiseen nuhaan, on aina ensimmäinen tehtävä yrittää saada nenä tavalla tai toisella auki. Niin kauan kuin nenän limakalvo on turvoksissa, kyynelnesteen pääsy ohutta kanavaa pitkin silmästä nenään ei ole normaalia ja silloin silmien ärtyminen on aina selvästi pahempaa kuin jos nenä on auki.

Jos nenän aukipitäminen, antihistamiinitabletit ja keinokyynelet eivät riitä pitämään silmiä oireettomina, voidaan oireita poistaa yöksi laitettavilla steroiditipoilla ("kortisonitipoilla"), joista hydrokortisonia sisältävä Oftan-CC on turvallisin. Hydrokortisoni läpäisee silmän seinämän huonosti, ja näin haittavaikutukset silmän sisällä jäävät pieniksi. Hydrokortisonia ei kuitenkaan koskaan tulisi käyttää kovin kevytmielisesti, koska sen käytön aikana saattaa virusinfektio päästä valloilleen. Jos allergisen sidekalvotulehduksen hoidossa joudutaan käyttämään steroiditippoja enemmän kuin vain silloin tällöin, tulisi hoidon olla silmälääkärin valvonnassa, jottei vahinkoja pääsisi tapahtumaan. Kortisonin käyttöä voidaan vähentää kromoglikaattitippojen (Lecrolyn, Lomudal) ja lukuisten muiden allergialääkkeiden avulla.

Aivan niin kuin kaikkien muidenkin allergiaoireiden yhteydessä, myös silmäoireiden yhteydessä pitää muistaa, että allergikon oireiden vähentämisessä ympäristön pölyjen poistamisella on erittäin tärkeä osuus. Tavallinen oireita aiheuttava pölyn lähde näyttää edelleenkin olevan höyhentyyny. Usein pelkästään höyhentyynyn poistaminen johtaa oireettomuuteen. Muista tyynyistä kapokkityyny voi myös aiheuttaa oireita.

Talvisaikaan saavat monet ihmiset lieviä sidekalvojen allergiaoireita toimistoissa, joissa on lämminilmapuhallus ja riittämätön ilmankostutus. Tällaisen puhalletun ilman mukana tulee runsaasti hienojakoista pölyä. Jos työpaikalla lisäksi on kokolattiamatot, lievästikin allergiaan taipuvaiselle henkilölle saattaa kehittyä limakalvo-oireita. Oireiden poistamiseksi ympäristö pitäisi "saneerata" eli puhdistaa, mutta valitettavan harvoin se näyttää onnistuvan. Toimistojen siivouksessa säästetään turhan usein ja ilmastointikanavien siivousta ei kaikissa rakennuksissa tehdä lainkaan.

Äkilliset limakalvoturvotukset

Toisinaan limakalvoreaktio on hyvin äkillinen: limakalvo turpoaa hyytelömäiseksi ja voi pursuta luomiraosta uloskin, luomet turpoavat voimakkaasti ja silmät voivat turvota lähes umpeen (Kuva 16). Tällainen tilanne on pahan näköinen, mutta vaaraton, kutinan ja roskantunteen vuoksi tosin hyvin kiusallinen. Hoitona ovat lähimmältä lääkäriltä saadut silmätipat, paikalliset steroiditipat ja jäähaude, apteekista saatava ColdHot-pakkaus tai jääkuutiot muovipussissa. Jäähauteen ympärille kannattaa laittaa ohut pyyhe, jottei se tunnu epämiellyttävän kylmältä. Oireet häviävät melko vähiin jo muutamassa tunnissa, ja tavallisesti koko tilanne on ohi parissa päivässä. Vaikka tällainen akuutti reaktio on pahannäköinen, sillä ei ole vaikutusta näköön, eikä kyseessä ole hätätapaus, jonka takia täytyisi lähteä suinpäin silmätautien poliklinikalle. Pikkulasten kohdalla täytyy muistaa tarkastaa näkö tällaisen tapahtuman jälkeen, koska silloin tällöin toisen silmän kuvan oltua poissa käytöstä näinkin vähän aikaa, se ei palaudukaan yhteisnäköön ilman harjoitusta.

Kuva 16. Illalla viattomalta näyttänyt hyönteisen purema aiheutti yön aikana voimakkaan turvotuksen luomissa. Silmä oli aivan umpeen muurautunut, iho pingottunut. Paikallinen Ultracortenol-silmäsalva ja ColdHot-haude helpottivat tilannetta muutamassa tunnissa, mutta paranemiseen meni kolme päivää. Pienen lapsen on aluksi vaikea hyväksyä kylmähaude, mutta se vähentää kipua ja kutinaa siksi tehokkaasti, että kaksivuotiaskin oppii sen käytön nopeasti. Ultracortenolin kaltaista vahvaa steroidisalvaa käytetään vain hoidon alkuvaiheessa, jatkohoitona hydrokortisoniöljy (Oftan-CC) on miellyttävämpi eikä kuivata ihoa.

Silmien hierominen

Allergiseen reaktioon liittyvä kutina johtaa aika usein silmien hieromiseen. Tätä on yleensä pidetty vaarattomana. Valtaosalle allergikkoja ei siitä mitään seuraakaan. Jos silmien hierominen toistuu usein tai siitä tulee tapa, silmän etupinta eli sarveiskalvo saattaa muovautua ja silmän taitto muuttua epäsäännölliseksi. Tämä aiheuttaa näön heikkenemistä. Silmät tuleekin saattaa oireettomiksi, mikä nykyään ei ole kovin vaikeata.

Jos jonkin perheen lapset sattuvat hankaamaan silmiään, heitä ei tule pelotella, että siitä näkö menisi, sillä allergikkojen suuressa joukossa vain muutamalle kehittyy sarveiskalvomuutoksia.

Tavallisempaa on, että varsinkin pikkulapset silmiä hieroessaan sattuvat hieraisemaan niin voimakkaasti, että sarveiskalvon pintaan tulee pieni haavauma. Tällainen silmä on hyvin valonarka ja vetistävä, ja lapsi pitää sitä tiukasti kiinni. Koska silmä samalla on ärtyneen tuntuinen, lapsi hankaa silmäänsä vielä lisää, mikä pahentaa tilannetta ja hidastaa muuten hyvin nopeasti paranevan sarveiskalvon haavan umpeutumista. Jos allergikkolapselle tulee tällainen silmätilanteen äkillinen muutos, hänet tulee toimittaa heti silmälääkäriin, joka pystyy mikroskoopilla tutkien selvittämään, onko sarveiskalvossa haavauma. Haavauman hoitona on suojasalva ja silmien tiukka peitto. Tällainen tulehtumaton haava paranee tavallisesti 11/2-2 päivässä. Jos haavaumaa ei hoideta nopeasti, sen paraneminen hidastuu, ja lisäksi sille saattaa tulla epämiellyttävä taipumus uusiutua.

Olen kerran nähnyt käyvän niin, että silmien jatkuva hierominen johti sarveiskalvon pinnan turpoamiseen ja verisuonien ilmaantumiseen sarveiskalvoon, joka normaalisti on täysin verisuoneton. Muutokset eivät onneksi olleet levinneet vielä aivan sarveiskalvon keskiosiin, kun allergisen reaktion hoito päästiin aloittamaan ja tilanne rauhoittui täysin. Mikäli sarveiskalvoturvotus ja siihen liittyvä suonien kasvaminen olisi päässyt leviämään sarveiskalvon keskiosiin, keskeinen näkö olisi huonontunut.

Vasemman silmän sarveiskalvoon oli kasvanut laaja uudissuonien verkko, joka ulottui jo hyvin lähelle optista akselia. Toisessa silmässä suonisykerö oli niin hento, ettei se näy valokuvassa riittävän selvästi. Allergisen reaktion hoidolla silmien hierominen saatiin loppumaan ja uudissuonet tyhjenivät. Tilanne on pysynyt rauhallisena yli 20 vuotta.

Vaikka silmien hierominen valtaosassa tapauksia onkin siis täysin vaaratonta, siitä pitäisi jo lapsena pyrkiä eroon, koska joillekin siitä kehittyy hankaluuksia. Olen useimpien pikku potilaitteni kanssa sopinut, että mitään säännöllistä pakkolääkitystä ei ole, jos silmiä ei hierota. Jos silmiä tulee hierotuksi, pitää käyttää lääkkeitä. Lapset ovat yleensä niin vähän ihastuneita silmätippoihin, että jo tämä "herrasmiessopimus" vähentää melkoisesti silmien hankaamista. Toisaalta se opettaa lapsille jo alun pitäen sen, että lääkkeet ovat allergian hoidossa oireiden poistamista varten ja tärkeintä on ärsyttävien aineiden välttäminen.