Silmälääkärin vastaanotolla

Silmälääkärin vastaanotolla käydään terveystarkastuksessa, jolloin silmälasit tulevat samalla tarkastetuiksi, tai jonkin sairauden tai vaivan takia.

Silmätautien poliklinikoista useimmat hoitavat ainoastaan äkillisesti sairastuneita tai kroonisesti sairaita, terveystarkastukset rajoittuvat koululaisten tutkimiseen joillain poliklinikoilla.

Vastaanotolle olisi hyvä ottaa mukaan kaikki silmälasit ja niihin liittyvät lasireseptit sekä kaikki lääkereseptit, jotta silmälääkäri voi tarvittaessa ottaa kantaa muun lääkityksen mahdollisesti aiheuttamiin oireisiin. Jos käynnin yhteydessä on tarkoitus suunnitella uudelleen työlaseja ja kyseessä on yli 50-vuotias henkilö, kannattaa mitata työpaikalla tärkeimpien katselukohteiden etäisyydet.

Hyvin usein kuulee valituksia siitä, että silmälääkärin tutkimuksen aikana linssejä vaihdettiin niin nopeasti, että oli vaikeuksia päättää, mikä niistä tuntui parhaalta. Tutkimuksen alussa mitataan silmien taittovoima ja määritellään ne linssit, joilla nähdään mukavimmin kauas ja lähelle. Linssit on pakko vaihtaa nopeasti, muuten näköjärjestelmä ehtii mukautua uuteen tilanteeseen, eikä lääkäri saa esille tarvitsemaansa tietoa.

Joistakin potilaista tilanne vaikuttaa ristikuulustelulta, ja he ovat huolissaan siitä, "pitävätkö heidän vastauksensa ollenkaan paikkaansa". Vastaukset tietysti pitävät paikkansa, jos henkilö vain ilmoittaa, miten hän muutoksen on kokenut. Täysin yhtäpitäviä vastaukset ovat harvoin, mutta niiden perusteelle pystyy päättelemään, mikä mahdollisista linsseistä olisi käytössä miellyttävin. Silmälaseja suunniteltaessa täytyy ottaa huomioon silmän taittovoiman lisäksi myös se, kuinka paljon taittovirheestä on korjattava, jotta kyseinen henkilö tuntisi olonsa mukavaksi. Ratkaisuun vaikuttavat taittovirheen määrä, silmien yhteistyö, lihastoimintojen säätely, silmien mukautumiskyky ja lasien käyttötarkoitus.

Koska silmälasien vahvuuteen vaikuttaa näin monta erilaista tekijää, ei ole ihme, että eri tutkimuskerroilla päädytään hiukan erilaisiin arvoihin. Jo saman päivän kuluessa useimmilla meillä taittovirhe vaihtelee neljännesdioptrian verran. Hämärässä muutos saattaa olla lähes dioptrian verran likitaittoisuuden suuntaan. Mitattavaan taittovirheeseen vaikuttaa myös jännittäminen, erityisesti nuorilla henkilöillä. Se on tosin helppo havaita tutkimuksen alussa, koska taittoarvoa mitattaessa voi todeta sen vaihtelevan, samalla mustuaisen koko vaihtelee. Samoin tutkimusta edeltänyt lukeminen saattaa vaikeuttaa taittovirheen määrittämistä.

Ilmeisesti jotkut henkilöt pitävät lasinmääritystä niin hankalana ja epävarmuutta aiheuttavana, että he käyvät useammalla silmälääkärillä "arvuuttamassa" lasejaan ja vievät sitten optikolle 5-6 reseptiä, joiden perusteella tämän pitäisi pystyä tekemään yhdet ainoat lasit. Tilanne osoittaa potilas-lääkäri-suhteen olevan puutteellisen. Tällainen potilas tarvitsisi vastaanotolla poikkeuksellisen paljon aikaa selvittääkseen sekä itselleen että lääkärilleen, mitä hän oikein toivoo.

Kun kaukolasien vahvuudesta on päästy yksimielisyyteen, tarkastetaan muuttuuko taittovirhe lähelle katsoessa ja otetaan kantaa lähityöskentelytilanteeseen. Nuorilla henkilöillä kaukolasi toimii useimmiten hyvin myös lähietäisyyksillä. Poikkeuksena ovat ne lievästi likitaittoiset henkilöt, jotka ottavat lähityöskentelyn ajaksi silmälasit pois päästään. Kun nykyään on mahdollisuus valita erilaisista kaksiteho-, kolmiteho- ja progressiivisista laseista kullekin henkilölle sopivin, lähilasien sovittamiseen kannattaa käyttää entistäkin enemmän aikaa.

Silmien taittovirheen määrittäminen ja näöntarkkuden mittaaminen kauas ja lähelle on tarpeen silloinkin, kun entiset lasit tuntuvat mukavilta, koska näitä tietoja tarvitaan muiden terveystarkastukseen kuuluvien tutkimusten aikana. Terveen henkilön taittovirhe muuttuu vuosien mittaan melko vähän. Silloinkin kun muutos voidaan mitata, se on käytännössä merkityksetön. Jollei muutoksella ole merkitystä, monikaan ei ole valmis maksamaan silmälasien vaihdosta ennen kuin sangat vaativat uusimista tai lasit naarmuttuvat niin, että ne eivät ole käytössä miellyttävät.

Hyvin usein potilaat kysyvät: "Pitääkö minun vaihtaa lasit nykytilannetta vastaaviksi?". Silmälasien vaihtaminen ei ole mikään pakko, vaan kysymys on siitä, pitääkö lasien käyttäjä muutosta riittävän tärkeänä maksaakseen siitä. Joskus hyvinkin pieni muutos linssien voimakkuudessa tuntuu tutkittavasta tärkeältä. Toisinaan lähes dioptrian ero sinne tai tänne ei tunnu muuttavan näkötilannetta mitenkään.

Eri-ikäisten henkilöiden terveystarkastukseen kuuluu hiukan eri asioita: näkökentän laajuuden ja näköratojen toiminnan arvioiminen, tarvittaessa värinäön normaaliuden toteaminen ja mustuaisreaktioitten tutkiminen. Kaikille näille tutkimuksille on yhteistä se, että niiden aikana silmien ja näköjärjestelmän normaalin toiminnan häiriytyminen on hyvin vähäistä. Mikäli niistä jokin osoittautuu poikkeavaksi, toiminnallisia lisätutkimuksia voidaan jatkaa tarpeen mukaan.

Kun näkötoiminnot on kartoitettu, voidaan aloittaa varsinainen silmien tutkiminen. Silmänpohjia tutkittaessa silmät häikäistyvät jo siksi paljon, että normaalitilaan palautuminen vie nuoreltakin henkilöltä minuutin verran. Eri tavoin vaurioituneissa näköjärjestelmissä palautuminen voi viedä jopa tunteja. Silmänpohjatutkimus voidaan tehdä laajentamatta mustuaisia, jolloin silmänpohjasta näkyy mustuaista vastapäätä oleva verkkokalvon keskiosa, tai laajentamalla mustuaiset, mitä ennen mitataan silmänpaine. Paine mitataan nykyään useimmiten applanaatiomittarilla (Kuva 32) samalla, kun silmien etuosien rakenne tutkitaan mikroskoopilla. Paineen mittaus applanaatiomittarilla on siksi hellävarainen toimitus, että osa tutkittavista ei lainkaan huomaa mittausta. Jotkut taas jännittävät sitä niin, että mittaustarkkuuskin kärsii siitä.

Kuva 32. Applanaatiotonometrin kärki painaa sarveiskalvon pintaa kevyesti. Mittauskärkeen kohdistuva paine on luettavissa tarkasti mikroskoopissa näkyvän kuvion avulla. Jännittäminen ja silmän liikkuminen näkyvät mittauskuvion vaihteluna, jolloin tiedetään, ettei mittaus anna oikeaa kuvaa silmänpaineesta.

Jos silmänpohjat pitää tutkia tarkemmin, mustuaiset laajennetaan. Tippojen vaikutusta joudutaan odottamaan 1/2 - 1 t. Joskus laajennustippoja täytyy tiputtaa monta kertaa. Jos mustuaisia ei tarvitse laajentaa aivan äärimmäisen laajoiksi, riittää usein metaoksedrintippa, joka ei vaikuta lähelle katselemiseen. Jos mustuaiset sen sijaan laajennetaan hyvin suuriksi, käytetään lääkkeitä, jotka lamauttavat myös lähelle katsomisen.

Silmälääkärin vastaanotolle lähdettäessä pitäisi aurinkoisina päivinä ottaa mukaan aurinkolasit siltä varalta, että mustuaiset joudutaan laajentamaan. Autolla ajo voi olla siksi hankalaa, että vastaanotolle kannattaa tulla julkisilla kulkuvälineillä. Häikäistymisherkkyys ja häikäistymisestä toipumiskyky vaihtelevat. Jos näkeminen on silmänpohjien tutkimisen jälkeen pahasti häiriytynyt, kannattaa jäädä istumaan joksikin aikaa odotushuoneeseen odottamaan näön palautumista normaaliksi.

Laajennustippojen käytön jälkeen silmänpaine saattaa joskus nousta. Nousu ei läheskään aina tapahdu heti laajennuksen jälkeen, mutta onneksi on tiettyjä merkkejä, joiden perusteella silmälääkäri voi epäillä paineennousun mahdollisuutta ja pyytää potilasta varmuuden vuoksi pistäytymään vastaanotolla muutaman tunnin kuluttua. Joskus, tosin harvoin, paine nousee vasta seuraavana päivänä sellaisessa silmässä, jota lääkärikään ei ole osannut epäillä. Silloin silmässä alkaa tuntua vähitellen lisääntyvää särkyä, näkö sumenee ja useimmiten silmä verestää. Asiasta on heti ilmoitettava silmälääkärille ja sovittava, onko viisaampaa mennä vastaanotolle vai onko lähempänä esim. silmätautien poliklinikka, jossa tilanne voidaan tarkastaa. Korkea silmänpaine voidaan mitata myös monissa optikkoliikkeissä.

Silmätipat saattavat jonkin verran kirvellä, varsinkin puudutustippa kirvelee joskus ikävästi, mutta kirvely häviää jo puolen minuutin kuluessa ja on vaaratonta. Silmätipat aiheuttavat silloin tällöin allergisia reaktioita. Suurin osa niistä alkaa kohta tiputtamisen jälkeen, jolloin hoito päästään alkamaan saman tien.

Kuva 33. Metaoksedrin-tippoja oli tämän potilaan tutkimisessa jouduttu käyttämään useita kertoja muutaman viikon aikana verkkokalvoleikkauksen takia. Tänä aikana hän herkistyi laajentavalle lääkkeelle niin, että muutama kuukausi myöhemmin kontrollikäynnin jälkeen silmät ärtyivät illalla todella pahasti, rähmän eritys oli voimakasta ja kutina sietämätön. Hoitona oli paikallinen voimakas steroidi ja antihistamiinitabletit, joilla tilanne rauhoittui. Ihokokeella voitiin osoittaa myöhemmin, että herkistävä aine oli metaoksedriini. Sitä käytetään vastaanotoilla erittäin paljon, mutta allergisia reaktioita sattuu hyvin harvoin: oman 30-vuotisen vastaanottotyöni aikana vain kaksi kertaa.

Viivästyneet allergiset reaktiot ovat harvinaisia, mutta niitäkin esiintyy. Limakalvoturvotus, rähmiminen ja luomiturvotus alkavat muutama tunti lääkärillä käynnin jälkeen. Silloin on viisainta ottaa heti yhteys silmälääkärin vastaanottoon hoidon järjestämiseksi. Hankaluutena on joskus se, että reaktio tulee niin myöhään illalla, ettei silmälääkäriin saa enää yhteyttä. Lähin silmätautien poliklinikka tai terveyskeskus antaa ensiavun, ja oma silmälääkäri jatkaa hoitoa seuraavana päivänä.

Kun monivaiheinen tutkimus lukuisine merkillisine kysymyksineen, erilaisine häikäisevine lamppuineen ja kirvelevine tippoineen lopulta on ohi, ei ole ihme, että tutkittavan on joskus vaikea pitää ajatuksiaan koossa ja yrittää painaa muistiin, mitä ohjeita hän saa, kun lääkäri luovuttaa hänelle silmälasireseptin tai useita lasireseptejä ja lääkemääräyksiä. Silmälasiresepti sisältää hyvin selkeää tietoa optikolle, joten potilaan itsensä ei tarvitse kovin paljon muistaakaan. Jos reseptin toimittamisen yhteydessä syntyy epätietoisuutta siitä, onko optikko samaa mieltä kuin lääkäri, on yksinkertaisinta soittaa lääkärille ja varmistaa, että asiat hoidetaan suunnitelmien mukaisesti. Samoin, jos lääkkeen käyttöohjeet eivät ole täysin selvät, lisäohjeet kannattaa kysyä puhelimitse.

Silmälääkärissä käynti ei suojaa sairastumiselta

Silmälääkärissä käyntiin ei liity mitään magiaa eikä se tietenkään suojaa sairastumiselta. Jos silmälääkärissä käynnin jälkeisinä päivinä tai viikkoina näköön tai silmiin ilmaantuu jotain tavallisuudesta poikkeavaa, silmälääkäriin kannattaa ottaa yhteys viipymättä.