Silmien ja näön vanheneminen

Silmien ja näköjärjestelmän muiden osien vanheneminen alkaa jo lapsuusiässä. Muutos on huomattavin silmän linssissä, mykiössä, joka iän mukana paksuuntuu ja kovettuu ja samalla sen mukautumiskyky vähenee tasaisesti. Muutos on nopein alle 20-vuotiailla, mutta sitä ei huomata, koska se ei vaikuta lähityöskentelyyn. Vasta kun mukautuminen alkaa olla niin heikkoa, että lähityöskentely muuttuu hankalaksi, vanheneminen tiedostetaan.

Ikänäkö

Ensimmäisten lukulasien tarve keski-iässä tuntuu monta kertaa hyvin hankalalta ja niiden hankkimista lykätään, jottei ympäristölle tunnustettaisi yhden vanhenemisen virstanpylvään olevan jo kohdalla. Mykiön vanheneminen on kuitenkin täysin normaali ilmiö. Näkö ei ole millään tavoin aikaisempaa huonompi, kyseessä on ainoastaan lähityöskentelyn tekeminen miellyttäväksi lukulasien avulla.

Aluksi lähityöskentelyyn tarvitaan 0,75-1,0 dioptrian lähilisä. Kun se jää heikoksi, otetaan käyttöön 1,5:n dioptrian lähilisä. Neuvon potilaitani valitsemaan malliltaan ajattoman, kestävän sangan laseihin, joihin tulee 1,5:n dioptrian lähilisä, koska niillä laseilla on käyttöä koko loppuiän ajan, jollei taittovirhe vanhetessa muutu. Tarkkaan lähityöhön tarvitaan myöhemmin 2,0:n joskus 2,25:n dioptrian lähilisä, ja sängyssä lukemiseen jopa 3:n.

Mykiön muutokset

Mykiön paksuuntuessa sen valontaitto-ominaisuudet saattavat muuttua ja vanhemmiten linssi muuttuu usein kellertäväksi. Jos muutokset oikeassa ja vasemmassa silmässä tapahtuvat eri aikoina kuvien värisävy oikean ja vasemman silmän kuvassa muuttuu erilaiseksi, mutta se häiritsee harvoin.

Mykiön samentumien ilmaantumisesta on ollut puhetta "harmaakaihi"-kappaleessa. Useimmiten mykiösamentumat pysyvät hyvin pieninä ja sijaitsevat pääasiassa mustuaisreunan takana, jolloin ne häiritsevät vain mustuaisen ollessa laaja.

Verkkokalvon muutokset

Verkkokalvon muutokset johtuvat pääasiassa hiussuoniston osittaisesta hitaasta sulkeutumisesta ja näkötietoja välittävien solujen määrän laskusta. Eläkeiän lähestyessä tarkan näön alueen rakenne usein muuttuu ja näöntarkkuus saattaa heikentyä. Muutokset jäävät useimpien vanhusten osalta vähäisiksi ja niiden vaikutus esimerkiksi lukemiseen voidaan korvata lisäämällä lukulasien vahvuutta.

Mykiön ja verkkokalvon muutokset lisäävät valon tarvetta. Riittävä ja oikein suunnattu valaistus onkin vanhusten lukumukavuuden kannalta tärkein tekijä.

Kontrastiherkkyyden muutokset

Usein vanhukset valittavat näkönsä käyneen kovin huonoksi, maailman harmaaksi ja tuttavien tunnistamisen vaikeaksi, vaikka heillä on yhtä hyvä keskeinen näöntarkkuus kuin aikaisemmin. Kyseessä on yleensä kontrastiherkkyyden heikkeneminen, jota voidaan hiukan korvata parantamalla valaistusta.

Kuva 45. Matalakontrastiset valokuvat ja kuvan päälle painetut tekstit ovat hankalia, jos kontrastiherkkyys ja näöntarkkuus ovat vähänkin alentuneet. Tällaisia kuvia ei pitäisi painaa lainkaan ja television tekstin taakse pitäisi meilläkin saada tumma pohja, koska valkoisen tekstin lukeminen vaalealta taustalta on hyvin monen katsojan näkötoiminnoille mahdotonta.

Ulkona ja julkisissa tiloissa liikkuessa valaistukseen ei voi vaikuttaa. Niillä henkilöillä, joiden kontrastiherkkyys on heikentynyt, on vaikeuksia erityisesti kadun reunusten havaitsemisessa, harmaiden kiviportaiden näkemisessä ja huonosti valaistujen julkisten tilojen sokkeloissa. Portaat ovat vanhusten kannalta erityisen vaarallisia. Portaissa tulisi olla tumma reunalista, joka parantaa näkyvyyttä ja vähentää liukastumisvaaraa.

Näön käytön vaikeutuminen

Silmäsairaudet ovat vanhemmiten huomattavasti tavallisempia kuin nuorilla henkilöillä, mutta useimmat niistä pystytään hoitamaan nykyään niin, etteivät ne olennaisesti muuta näön käyttöä. Jos silmäsairaudet hoidetaan hyvin ja silmälasit ja muut apuvälineet korjataan aina tarvetta vastaaviksi, vanhukset voivat tulla mukavasti toimeen näkönsä varassa. Monille lukeminen on tärkein ajankulu ja lukunäkö siksi tärkeä. Vaikka näkö heikkenisi, lukemista ei tarvitse jättää. Näkö ei kulu.

Kun ikää on tullut riittävästi ja verenkierto alkaa ajoittain häiriytyä, se häiritsee myös lukemista. Pitempään istuttaessa pään alueelle tulee verenkiertohäiriöitä, kuva himmenee ja ajoittain häviää kokonaan. Tällöin lukeminen saadaan usein palautumaan normaaliksi vähäisen liikkumisen jälkeen. Tavallisesti riittää pari kierrosta nojatuolin ympäri tai pieni puuhailu keittiössä. Näöntarkkuuden huonontuessa lukulaseja vahvistetaan, lukuvalaistusta lisätään ja televisiota katsellaan lähempää kuin ennen, jotta kuva nähdään suurempana.

Kuva 46. Jos valaistus ja silmälasit valitaan näkötilanteeseen ja harrastuksiin sopiviksi, voi jopa pitsin nypläys onnistua ikäihmisillekin.

Jos näkö huononee niin, että kysymyksessä on varsinainen näkövammaisuus, erilaisten optisten apuvälineiden lisäksi voidaan ottaa käyttöön lukutelevisio, nauhurit, näkövammaisten kirjaston äänitteet ja näkövammaisen liikuntatekniikka sekä opetella kuntoutuskurssien aikana selviytymään jokapäiväisistä askareista vähäisenkin jäännösnäön turvin.

Palveluista saa tietoa keskussairaalan sosiaalihoitajilta ja Näkövammaisten keskusliitosta.