Taittovirheet

Silmä on pallo, jonka linssisysteemin taitto-ominaisuudet määräytyvät sarveiskalvon, mykiön eli linssin ja silmän sisäisten nesteiden taitto-ominaisuuksien sekä silmän pituuden mukaisesti. Kun taittavia pintoja on useita ja ne lisäksi ovat kudospintoja, on ymmärrettävää, että taittavat pinnat eivät ole ideaalisia pallopintoja. Siten kuvan taittuminen silmän sisällä ei ole aivan tarkka. Näköjärjestelmän toiminnassa tämä on otettu hyvin huomioon; se pystyy käsittelemään myös kuvaa, jossa on pieniä epätarkkuuksia korjaten niitä tehokkaasti. Tästä syystä silmän pieniä taittovirheitä ei kovinkaan usein tarvitse korjata. Silloin kun niitä korjataan, joudutaan selvittämään tarkasti, kuinka paljon taittovirheestä kannattaa korjata silmälaseilla, kuinka paljon jättää silmän linssin ja näköjärjestelmän hermostollisen osan korjattavaksi.

Monet luulevat, että taittovirhe ja näöntarkkuus ovat sama asia. Taittovirhe viittaa silmän taitto-ominaisuuksiin. Näöntarkkuus taas kuvaa silmän erotuskykyä. Jos silmälasit ovat "vahvat", silmän näöntarkkuus voi olla normaali tai heikentynyt. Näöntarkkuus voi toisaalta olla huono, vaikkei silmässä olisi taittovirheitä.

Täysin taittovirheettömiä, ns. normaalitaittoisia silmiä näkee erittäin harvoin. Tällaisessa silmässä kaukaisuudesta tulevat yhdensuuntaiset säteet taittuvat verkkokalvolle silmän linssin ollessa lepotilassa. Tällainen silmä ei edes ole kovin mukava tilanteissa, joissa joudutaan vuorotellen katsomaan lähelle ja kauas. Kun nimittäin täysin normaalitaittoinen silmä mukauduttuaan lähelle vilkaisee kauas, kestää hetken aikaa ennen kuin linssi pystyy saavuttamaan täysin jännittymättömän perustilan. Lähityöskentelyn jälkeen kuva on siksi kauas katsoessa hetken epämiellyttävän samea. Tämä ilmiö esiintyy taululle katsottaessa koululaisilla, joilla ei ole mitään taittovirhettä ja aivan erityisesti se korostuu keski-ikää lähestyttäessä, jolloin linssin mukautuminen hidastuu. Vaikka henkilön vaivana on kaukonäön sameneminen, hän ei tarvitse kauas katseluun miinuslaseja, vaan hänelle täytyy ainoastaan selvittää kuvan samenemisen mekanismi. Jos kuvan sameneminen on riittävän pitkäaikaista ja häiritsevää, siitä voidaan päästä käyttämällä kevyitä puolilasimallisia lukulaseja, joilla vähennetään lähelle katsomisen aiheuttamaa mukautumistarvetta.

Kaukotaittoisuus

Suurin osa suomalaisista on lievästi kaukotaittoisia, mikä tarkoittaa sitä, että silmän ollessa lepotilassa kaukaisuudesta tulevat säteet taittuvat niin, että ne leikkaisivat toisensa silmän verkkokalvon takana ja verkkokalvon tasossa kuva on epätarkka (Kuva 44 A) Epätarkka kuva laukaisee mykiön mukauttamistoiminnat. Kaukotaittoinen silmä korjaa taittovirheen mukauttamalla linssiä, kunnes kuva on terävä (Kuva 44 B). Jos kaukotaittoisuus on lievää - kuten se yleensä on - minkäänlaista lasikorjausta ei tarvita ennen kuin linssin mukauttamiskyky iän mukana vähenee. Useimmat henkilöt, jotka luulevat olevansa normaalitaittoisia, ovatkin lievästi kaukotaittoisia ja he näkevät nuorempana hyvin sekä kauas että lähelle. Jos kaukotaittoisuus aiheuttaa vaivoja, se korjataan kuperilla linsseillä, jotka keskiosastaan ovat paksumpia kuin laidoilta.

Kuva 44. A. Kaukotaittoinen silmä mykiön ollessa lepoasennossaan eli mukauttamattomana: yhdensuuntaiset säteet muodostavat epätarkan kuvan verkkokalvolle. B. Epätarkka kuva laukaisee korjaustoiminnat, mykiön mukauttaminen tekee kuvan teräväksi verkkokalvolla. C. Likitaittoisessa silmässä yhdensuuntaiset säteet leikkaavat toisensa lasiaisessa ja kuva verkkokalvolla on epätarkka, mykiön mukauttaminen ei paranna tilannetta vaan kauas katseluun tarvitaan miinuslasit.

Likitaittoisuus

Likitaittoisessa silmässä kaukaisuudesta tulevat yhdensuuntaiset säteet taittuvat niin, että ne leikkaavat toisensa jo lasiaistilassa ja verkkokalvolle tuleva kuva on epätarkka. Silmän mukauttamisella ei voida korjata tilannetta, sehän muuttaa taittoa likitaittoisuuden suuntaan (Kuva 44 C). Lähietäisyyksille likitaittoisella silmällä nähdään hyvin ilman laseja. Kauas katsellessa kuva saadaan teräväksi sopivalla koveralla linssillä, joka on keskikohdaltaan ohuempi kuin laidoiltaan. Silloin kun likitaittoisen silmän edessä on sen taittovirhettä vastaava kovera lasi (miinuslinssi), silmä joutuu lähelle katsoessaan mukauttamaan linssiänsä aivan samoin kuin normaalitaittoinen silmä. Monet lievästi likitaittoiset henkilöt lukevat mieluummin ilman silmälaseja, koska silloin kuva on kirkas ilman minkäänlaista silmän sisäistä työskentelyä, silmä on lepoasennossa eikä rasitu lukiessa lainkaan.

Hajataittoisuus eli monitaittoisuus

Kun silmän taittavat pinnat, erityisesti sarveiskalvo, taittavat valoa niin, että erisuuntaisten säteitten leikkauspisteet silmän sisällä sattuvat eri kohtiin, puhutaan hajataittoisuudesta eli monitaittoisuudesta (astigmatismi). Tällaisessa silmässä muodostuva kuva on kaikille etäisyyksille katseltaessa hiukan epätarkka. Mukauttamalla voidaan yksi viivojen pääsuunta kerrallaan saada teräväksi verkkokalvolle, mutta silloin muut viivasuunnat ovat tavallistakin suttuisempia. Hajataittoisuus korjataan ns. sylinterilinsseillä.

Epäsäännölliset taittovirheet

Kun silmä on muuttunut erilaisten sairauksien tai iän aiheuttamien muutosten takia, taittovirhe saattaa muuttua saman taittavan pinnan kohdissa eri tavoin, jolloin jokainen lasihionta korjaa taittovirhettä vain osittain. Jos muutos on sarveiskalvossa, saadaan joskus hyvä korjaus aikaan piilolaseilla tai taittovirhekirurgialla. Jos muutokset liittyvät mykiön samenemiseen, niitä saattaa olla mahdotonta korjata kovinkaan tarkasti. Tällaisessa silmässä muodostuva kuva on sekä hiukan epätarkka että usein paikoitellen vääristynyt.