Silmälasit

Nykyisiä silmälaseja muistuttavat, taittovirheitä korjaavat apuvälineet on tunnettu aina 1400-luvun lopulta lähtien. Sitä ennen taittovirheitä osattiin korjata ns. reikälasilla (Kuva 47) ja optisella raolla, jotka ovat olleet käytössä jo yli tuhat vuotta. Vuosisatojen mittaan silmälasit ovat moneen kertaan muuttuneet, mutta vasta viime vuosisadan loppupuolella sankojen ja lasilaatujen valikoima on huimasti suurentunut. Samalla optisista apuvälineistä on tullut asuste, jonka kokoon ja muotoon muoti vaikuttaa pari kertaa vuodessa. Sankamallien ja linssilaatujen valikoimat ovat niin suuret, että jokaisen laseja tarvitsevan pitäisi löytää mieleisensä.

Kuva 47. Reikälasit, joita on käytetty silmälaseina yli tuhat vuota sitten ja joita edelleenkin käytetään näköä tutkittaessa. Jos valoa on riittävästi, pienen reiän läpi katsellessa taittovirheiden vaikutus kuvan laatuun häviää.

Silmälasiresepti

Kappaleessa "Silmälääkärin vastaanotolla" oli jo maininta silmälasien suunnitteluun vaikuttavista asioista. Suunnittelipa silmälasireseptin silmälääkäri tai optikko, ensin selvitetään silmien perustaitto ja sen jälkeen käyttökelpoisimmalta vaikuttava linssin rakenne. Lääkäri kirjoittaa silmälasireseptinsä erityiselle lomakkeelle, optikko huoltokorttiin.

Useimmat potilaat näyttävät uskovan, että linssien optiset ominaisuudet, siis reseptissä olevat taittoarvomerkinnät, ratkaisisivat silmälasien kaikki käyttöominaisuudet. Epämukavasti istuvien silmälasien väitetään joskus olevan "ihan tohtorin reseptin mukaiset", vaikka epämukavuus johtuisi sankojen huonosta istuvuudesta tai sopimattomasta linssityypistä. Silmälääkäri voi tietysti halutessaan määrätä reseptissään lasien rakenteen erittäin yksityiskohtaisesti, mutta siihen on harvoin syytä. Tavallisesti reseptissä ilmoitetaan optikolle lasien taittoarvot, ja lasien varsinainen suunnittelu on optikon tehtävä.

Lasien sovitus ratkaisee niiden käyttömukavuuden. Sankojen ja lasien valinnassa ratkaisun pitäisi viime kädessä olla optikon neuvojen mukainen eikä perustua jonkun ystävän tai omaisen mielipiteeseen.

Sankojen ja linssien koko

Suurella osalla silmälasien käyttäjistä linssien arvot ovat +4,0:n ja -4,0:n välillä. Jos kyseessä on yksiteholasi, sangat voi valita makunsa mukaan, kunhan ne vain istuvat hyvin. Useimmat toivovat lasien istuvan kohtalaisen napakasti paikallaan. Istuvuuteen on kiinnitettävä riittävästi huomiota sankoja valittaessa, koska sitä pystytään harvoin korjaamaan jälkeenpäin. Silmälasejaan nenän päässä roikuttavat eivät ilmeisesti käytä niitä nähdäkseen paremmin, vaan ulkonäkönsä takia.

Jos silmälasien lukuosa on näin alhaalla, sen läpi on vaikea katsella muuta kuin pientä kirjaa. Tällaisia laseja kutsun poskilaseiksi, en silmälaseiksi. Tämä 'lentäjänsanka' sopii vai heikkoihin laseihin.

Mitä voimakkaammat linssit ovat, sen tarkemmin on punnittava sankojen muotoa ja kokoa. Ehdotan yleensä, että potilaat pyytäisivät optikkoa valitsemaan sankavalikoimastaan muutamia, joihin potilaan tarvitsemat silmälasit voidaan asentaa hyvin. Sen jälkeen potilas valitsee näistä sangoista mieleisensä. Mitä vahvempia linssit ovat, sitä helpommin laseista tulee painavat ja kömpelöt, jos sangat ovat kooltaan tai muodoltaan sopimattomat.

Voimakkaita linssejä varten on kehitetty omia erityissankoja. Paksuja linssejä voidaan ohentaa valitsemalla tavallista voimakkaammin taittava lasilaatu ja viimeistelemällä linssi mahdollisimman ohueksi. Kun sangat ja linssit valitaan huolellisesti, laseista saadaan kevyet ja optisesti hyvät.

Linssien rakenteen vaikutus näkemiseen

Nykyään silmälasilinssejä tuodaan useista eri maista. Linssien materiaaleissa on melkoista vaihtelua ja linssien hiontatyyppi vaihtelee paljon. Linssin perusrakenne vaikuttaa kuvan muotoon ja sitä kautta lasien käyttömukavuuteen. Jos linssityyppiä vaihdetaan, maailma saattaa tuntua uusien lasien läpi katseltuna aivan kummalliselta. Jotkut potilaat ovat kuvanneet ilmiötä sanomalla että "tuntuu kuin olisi katsellut pullon pohjan läpi" tai "tuntui kuin olisi katsellut veden läpi".

Kun näköjärjestelmä on tottunut tietyn malliseen maailmankuvaan, se saattaa kokea pienenkin muutoksen sietämättömänä. Jos aikaisemmat lasit jäävät käyttöön uusien lasien ohella, olisi aina tärkeätä, ettei lasien rakenteessa olisi suuria eroja, koska silloin lasien vaihtamiseen ei liity vaivoja. Linssien läpimitta ja kaltevuus saisivat myös olla likipitäen samanlaiset. Erityisen tärkeäksi muodostuu eri käyttölasien yhteensopivuus keski-iässä. Useimmat käyttävät vanhoja heikoksi jääneitä lukulasejaan erilaisissa askareissa, jotka tehdään kauempana kuin tavallisella lukuetäisyydellä ja toisia vahvempia laseja tarkoissa lähitöissä.

Lukulasit

Mykiön mukautumiskyvyn vähetessä ilmaantuu lähelle katsomiseen vaikeuksia, jotka poistetaan lukulasien avulla. Jos kauas katseluun ei tarvita lasikorjausta, lukulasit voidaan tehdä koko- tai puolisankoihin.

Jos lukemisen aikana joudutaan katselemaan myös kauas, puolilasi (Kuva 48) on useimmiten mukavin ratkaisu. Se on kevyt ja siro, ja puolilasien sankavalikoima on hyvä. Suurten sankojen valtakaudella näppärä puolilasi miltei hävisi markkinoilta, mutta on taas muotia.

Kuva 48. Lornetti (A) ja nenäsangat l. pinchenette (B) ovat edelleen käyttökelpoisia esim. kampaajalla istuttaessa. Lornetti tehdään nykyään kokoontaittuvaksi. Sen varsi on usein koru, jolla lornetti kiinnitetään käytönjälkeen taskun tai kauluksen reunaan. Puolilasit (C) ovat kevyin lukulasiratkaisu henkilölle, joka ei käytä kaukolaseja. Kaksiteholasien lukuosan malleissa on valinnanvaraa. Lukuosa voi olla pieni (D) tai koko alaosan kokoinen (E). Kolmiteholasin (F) väliosan voimakkuus on puolet lukuosan voimakkuudesta. Portaaton l. progressiivilinssi (G) muuttuu kaukolasiarvosta lukulasiarvoon portaattomasti. Viivat kuvaavat kuvan vääristymistä lasin eri osissa.

Jos tarkkaa lähityötä on tehtävä myös katsetason yläpuolella, on käytettävä kokosankoihin tehtyä lukulasia. Tällainen lukulasi samentaa kauas katselun. Monet lukevat sängyssä selällään tai kyljellään. Myös silloin yksitehoinen lukulasi on mukavin.

Monilla henkilöillä on huono omatunto sängyssä lukemisesta, mutta se on turhaa. Sängyssä lukeminen ei pilaa silmiä eikä näköä, mutta jos siitä haluaa todella nauttia, lukulasit kannattaa sovittaa nimenomaan sille etäisyydelle, joka sängyssä lukiessa on tavallisin. Sängyssä selällään lukiessa lukuetäisyys on useimmiten paljon lyhyempi kuin pöydän ääressä. Siten myös lasin tarve on erilainen.

Lukulaseja suunnitellessa tulisi tutkittavankin osata kiinnittää huomiota lasien käyttöalueeseen. Mitä vahvemmaksi lukulasit vuosien mittaan vahvistuvat, sen lyhyemmällä etäisyydellä lasi on terävimmillään ja samalla lasin käyttöalue syvyyssuunnassa supistuu.

Jollei työskentelyetäisyyttä oteta huomioon, käy kuin vuosia sitten eräälle potilaalleni, joka ilmoitti, ettei uusilla lukulaseilla tehnyt mitään. Pyysin häntä tuomaan silmälasit nähtäväksi vastaanotolleni. Vastaanotollani hän luki lukulaseillaan vaivattomasti petiittiä pienempää tekstiä tavanomaiselta n.40-50 cm:n etäisyydeltä. Kun ihmettelin, miten tutkittavalla saattoi olla vaikeuksia sanomalehden lukemisessa, kävi ilmi, että hänellä oli tapana levittää lehti lattialle tuolin eteen ja lukea reilun metrin etäisyydeltä! Sitä hän ei laseja sovitettaessa ollut kertonut.

Lukulaseja sovitettaessa tutkittavaa pyydetään sijoittamaan luettava teksti sille etäisyydelle, jolla hän yleensä lukee. Lähes aina tutkittavat ottavat tekstin selvästi normaalia työskentelyetäisyyttä lähemmäksi. Jos silmälasit mitoitetaan lyhyelle etäisyydelle, ne ovat liian vahvat ja pakottavat kumartumaan eteenpäin.

Kaksi-, kolmi- ja moniteholasit

Kun kauas katseluun käytetään kaukolaseja, joudutaan ikänäön ilmaantuessa harkitsemaan kaksi- ja moniteholasien käyttöä ja myöhemmin mukauttamiskyvyn edelleen huonontuessa suunnitellaan kolmi- tai moniteholasit. Kaksiteholasin lukuosan muoto pitäisi valita niin, ettei se rajoittaisi lähityöskentelyä, mutta ei myöskään haittaisi liikkumista.

Jos lähityöskentelyssä katselualue on laaja, "työpöytä papereita karheenaan", lukuosan tulisi olla suuri. Jos työskentelyaikana joudutaan liikkumaan paljon ja työpöydän ääressä työskennellessä katsellaan vain pienelle alueelle, pieni lukuosa on mukavin (Kuva 48 D).

Portattomista moniteholaseista on puhuttu niin paljon, että moni luulee niiden ratkaisevan kaikki ikänäkövaikeudet. Moniteholasin yläosa on kaukolasi, joka muuttuu keskipisteen alapuolella kapealla alueella asteittain voimakkaammaksi; lasin alaosa on lukulasin vahvuinen tai yläosan kautta näkyy mukavasti parin metrin etäisyydelle saakka. Eri linsseissä liukuma-alue kaukolasista lukulasiin on erimallinen ja -pituinen. Siten kahdet samalla reseptillä tehdyt lasit saattavat tuntua käytössä hyvin erilaisilta. Jos työskennellessä on katseltava usealle eri etäisyydelle, moniteholasit ovat näppärä ratkaisu (Kuva 48 E).

Kolmiteholaseja käytetään Suomessa selvästi vähemmän kuin esim. Yhdysvalloissa (Kuva 48 F). Kolmiteholasit tulevat ajankohtaisiksi silloin, kun lukuosa vahvistuu niin vahvaksi, että työpöydän takareuna alkaa lukuosan kautta näkyä sameana eikä sitä toisaalta näe kauko-osankaan kautta. Kolmiteholasin keskimmäinen osa on vahvuudeltaan puolet lukuosan vahvuudesta ja siten sillä näkee mukavasti noin metrin etäisyydelle. Paitsi työpöydän ääressä tällainen lasi on mukava esim. näyttelyissä ja ostoksilla.

Jos silmälaseistaan haluaa todella hyvät, kannattaa nähdä sen verran vaivaa, että mittaa kaikki tärkeimmät katseluetäisyydet työpaikalla ja kotona. Näiden mittojen avulla optikko pystyy sovittamaan lasit niin, että ne toimivat mahdollisimman hyvin eri etäisyyksille (Kuva 49).

Kuva 49. Silmälaseja suunniteltaessa pitää tietää etäisyydet, joille päivän mittaan katsellaan. Tavallisimmat ovat etäisyys luettavaan pieneen tekstiin ja etäisyys näyttöön ja erilaisiin taulukkoihin töissä, kaappeihin ja siivottaviin pintoihin sekä lukuisiin muihin käden etäisyydellä oleviin katselun kohteisiin kotioloissa.

Jos tarkkaa katselua metrin etäisyydelle tarvitaan vain silloin tällöin, voidaan käyttää irrallista +0,75:n tai +1,0:n linssiä, jota pidetään kädellä silmälasien edessä (johtavan silmän edessä). Tällainen irrallinen linssi on hyvä apuväline esim. jotain pikkutarkkaa maalaustyötä tekeville henkilöille, kun he haluavat saada yleiskuvan työstään katselemalla sitä metrin etäisyydeltä. Jos katselu on pitkäaikaista tai työn aikana joudutaan katselemaan usein myös noin 1-1,5 m:n etäisyydelle, ratkaisuna on 'syväterävä' lukulasi, jonka yläosa on mitoitettu juuri tälle 1-1,5m:n etäisyydelle.

Eräissä töissä tarkasti nähtävä kohde saattaa olla näkökentän ylälaidassa. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi kirjastonhoitajan työ ja työt, joissa mittarit sijaitsevat normaalin katsetason yläpuolella. Näitä töitä varten on erityislinssejä, joissa on lukuosa sekä linssin ala- että yläosassa, mutta ne ovat melko kalliita. Jos työssä ei tarvitse liikkua ja työetäisyys mustuaisen yläpuolella on pienempi kuin alapuolella, voidaan käyttää kaksiteholaseja, joiden yläosa poikkeuksellisesti tehdäänkin vahvemmaksi kuin alaosa.

Nykyisin on valmiina varastolinsseinä melkoinen kokoelma eri tarkoituksiin sopivia linssejä. Tilaustyönä tehdään tarvittaessa miltei millaisia linsseja tahansa. Mikään linssi ei kuitenkaan korvaa täysin silmän omaa mukauttamiskykyä, ja kaikkiin linssityyppeihin liittyy niille tyypillisiä vääristymiä. Jos silmälääkärin ja optikon kanssa käydään läpi eri lasityyppien rajoitukset ja hyvät puolet, pystytään jo ensimmäiset kaksiteholasit tekemään niin, että käyttäjä on niihin kaikissa tilanteissa tyytyväinen. Jos ensimmäiset kaksiteholasit ovat jollain tavoin epämukavat, epämukavuuden syy kannattaa tutkia erittäin tarkkaan, jotta osataan valita sekä arvoiltaan, sankaratkaisultaan että linssityypiltään mahdollisimman käyttökelpoinen ratkaisu. Korostaisin vielä sitä, että työetäisyyksien tarkka mitoittaminen tulee ikävuosien karttuessa yhä tärkeämmäksi, jos halutaan työskennellä mukavasti useilla eri työetäisyyksillä.

Lisää silmälasien erityispiirteistä on Työnäkö-osiossa.

Silmälasien värjäys

Usein potilaat kysyvät lupaa silmälasien värjäämiseen, sävyttämiseen. Lasien värjääminen kuuluu enemmänkin kosmetiikkaan kuin silmälääkärintyöhön. Näköjärjestelmä tottuu nopeasti erilaisiin valaistustasoihin, joten näkemisen kannalta on yhdentekevää, minkä väristen tai kuinka tummien lasien läpi maailmaansa katselee. Jos sävytystä käytetään häikäistymisen ehkäisemiseksi, lasien tummuus kannattaa valita hyvin huolellisesti, jottei tarkka lähityö häiriydy liian tummista laseista. Häikäistyminen voidaan poistaa vaalealla sävytyksellä, jos lasien sangat valitaan sopivasti varjostaviksi. Naiset, jotka allergian tai ihon kuivuuden takia eivät pysty käyttämään luomiehostusta, voivat nykyään korvata sen värjäyttämällä silmälasinsa.

Piilolasit

Mainosten mukaan kuka tahansa voi käyttää niitä, mutta kaikille silmälaseja tarvitseville ne eivät sovi. Jokaisen, joka harkitsee piilolasien hankkimista, kannattaa ensin perehtyä huolellisesti niiden käyttöön liittyviin kysymyksiin silmälääkärinsä ja optikkonsa kanssa. Piilolasien hankkimisen jälkeen niitä on muistettava hoitaa hyvin.

Piilolasien käyttöaikaa kannattaa rajoittaa niin, että silmän pinnan kyynelkerros ja sarveiskalvo pysyvät normaaleina. Koska piilolasien käyttäjä ei itse pysty huomaamaan silmän pinnan alkavia häiriötiloja, säännölliset tarkastukset silmälääkärin vastaanotolla ovat aiheellisia. Piilolasi on joka tapauksessa silmän pinnalla oleva ylimääräinen "roska", joka voi aiheuttaa hankaluuksia.

Piilolasien käyttäjien tulisi muistaa pitää sankalasinsa kunnossa silloinkin, kun he käyttävät päiväkäytössä lähinnä vain piilolasejaan. Jos sankalasit eivät ole kunnossa, ollaan vaikeuksissa sellaisena aamuna, jolloin herätään silmät rähmäisinä ja tulehtuneina: kiusaus piilolasien käyttöön saattaa olla liian suuri ja otetaan aivan turha sarveiskalvotulehduksen riski. Jos tulehduksen hoitoa ei aloiteta kohta oireiden ilmaannuttua, hoito saattaa muodostua hyvin pitkälliseksi ja sarveiskalvoon voi jäädä arpia. Hyvin hoidettuina piilolasit ovat mainio apuväline monissa harrastuksissa ja työtehtävissä, joissa sangoista on haittaa. Huonosti hoidettuja piilolaseja käyttävä vaarantaa näkönsä.

Jos piilolaseja käytetään vain silloin tällöin, kertakäyttölinssit ovat turvallinen ja mukava valinta.